Kambodzan rankka historia

Kasityksemme Kambodzan paakaupungista, Phnom Penhista oli hurja. Olimme kuulleet sen olevan villi lansi, jossa ammuskellaankin villin lannen lailla. Madventures teki sen tutuksi ampumaradasta, jossa on tarjolla mita tahansa aseita, ja jossa saa ampua melkein mita tahansa, kuten elavia kanoja. Meille Phnom Penh nayttaytyi kuitenkin rauhallisena pikkukaupunkina.

Tulimme Phnom Penhiin viettamaan 50-vuotisjuhlia, ei meidan, vaan ystavapariskunnan. He olivat lomamatkalla ja viettaisivat pari paivaa kaupungissa. Olimme kaikki majoittautuneet yhteen parhaista ja kalliimmista hotelleista, Hotel Cambodianaan.

Hintaan sisaltyi oma vastaanotto ja ”kuudennen kerroksen” tarjoilut, joka tarkoitti ravintolaa, jossa oli tarjolla oma aamupala, koko paivan alkoholittomia juomia seka viiden ja seitseman valilla iltapalaa alkoholillisine juomineen. Kavimme ensimmaisena iltana juomassa teeta ja napostelemassa voileipia, eika siella silloin ollut ketaan muita. Seuraavana paivana, kun suomalainen turistiryhma tuli, paikka oli taynna ja viini virtasi. Kylla suomalainen aina ilmaisen alkoholiannoksen loytaa.

Lensimme Phnom Penhiin Air Asialla ja olimme perilla iltapaivalla. Majoittauduimme ja riensimme kaupungille. Ei meilla sen kummempaa paamaaraa ollut, kunhan sanoimme tuk tukille, etta yomarkkinoille. Markkinat olivat pienet verrattuna Bangkokin mihin tahansa markkinoihin. Vaeltelimme hetken kunnes loysimme ruokatorin. Se oli ihan mieleton. Ihmiset istuivat maassa bambumatoilla, nautiskelivat ja soivat. Mekin tilasimme paikallisia herkkuja ja istuimme sekaan. Soimme kevatkaaryleita, ayriaiskaaryleita, kalakakkuja ja papupotkyloita.

Olimme huumaantuneet hyvasta tunnelmasta ja ruuasta. Koska ruokamarkkinoilla ei saanut olutta, suunnistimme kauppaan ostamaan sita. Sitten menimme joentormalle rakastavaisten sekaan istuskelemaan. Alhaalla rannassa naimme veneita, eika aikaakaan kun olimme jo matkalla jokiristeilylle. Sattui viela niin, etta olimme ainoat asiakkaat isossa veneessa ja olo oli aika pahea.

Seuraavana aamuna herasimme aikaisin ja lahdimme katsomaan nahtavyyksia. Ystavamme tulisivat vasta iltapaivalla. Olimme sopineet tuk tukin kanssa retkesta kuoleman kentille, Choeung Ekiin ja vankilaan nimelta Tuol Sleng.

Punakhmerien perinto

Tuol Sleng oli vankila punakhmerien aikaan, jossa vankeja kuulusteltiin ja kidutettiin. Vankilarakennus toimi aikaisemmin kouluna ja sijaitsee ihan kaupungin keskustassa. Rakennukset olivat kolmikerroksisia ja niita oli nelja.

Yhdessa rakennuksista oli tuhansien vankien kasvokuvat. Joukossa oli myos lapsia. Kuva oli otettu siina vaiheessa, kun vangilla ei viela ollut tietoa, mita tuleman piti. Ilmeet olivat rauhallisia, jopa luottavaisia, vain muutamista kasvoista paistoi kauhu.

Yhdessa rakennuksessa oli valokuvanayttely, jonka oli koonnut joku ruotsalainen tyyppi, joka oli kaynyt maassa punakhmerien vieraana. Han ei voinut kasittaa, etta samaan aikaan hanen matkustaessa ympari maata, ihmisia teloitettiin tuhansittain ja loput nakivat nalkaa tyoleireilla. Han pyysi anteeksi ajattelemattomuuttaan.

Kuulustelujen jalkeen vangit vietiin Choeung Ekiin teloitettavaksi. Minulle sana teloitus tarkoittaa sita, etta ihminen ammutaan tai laitetaan sahkotuoliin. Punakhmerit teloittivat paljain kasin hakkaamalla kirveilla, hakuilla, pampuilla. Pikkulapset tapettiin katevasti huitaisemalla paa puuta vasten. Sita varten oli ihan oma nimikkopuunsa. Jotta lahistolla tyoskentelevat ihmiset eivat olisi kuulleet vankien valitusta, kaiuttimista soi musiikkia. Ruumiit paiskattiin joukkohautoihin ja paalle pirskoteltiin DDT:ta.

Punakhmerit hallitsivat vuosina 1975-79. Heidan ajatuksenaan oli tehda Kambodzasta imperialismista ja muustakin riistosta vapaa maatyolaisten yhteiskunta. Maalaiset edustivat ainoata, oikeata, puhdasta kansanosaa. Punakhmerit toteuttivat maauudistuksen, jonka seurauksena kaupungit, kuten Phnom Penh tyhjennettiin ja ihmiset ajettiin maalle pakkotyohon. Koulut ja sairaalat suljettiin, perustettiin kollektiivitiloja ja lapset erotettiin vanhemmistaan. Toteutettu politiikka suisti maan nalanhataan ja hirmuhallintoon.

Punakhmerien tappolistalla olivat kaikki koulutetut kuten laakarit, lakimiehet ja opettajat, etniset ryhmat, entiset virkamiehet ja hyvaosaiset. Viidesosa kansasta kuoli noina vuosina kidutuksissa ja teloituksissa seka nalkaan tyoleireilla. Punakhmerien valtakausi loppui Vietnamin sosialistisen tasavallan miehitykseen 1979.

Nykyaan Kambodzan valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Maa on erittain koyha. Sen talous on tuhottu kahdesti viime vuosikymmenten aikana. Ensin punakhmerien aikana ja sitten 1989, kun vietnamilaiset vetaytyivat maasta ja Neuvostoliitto kaatui.

Maa elaakin paljolti ulkomaisen avun varassa seka viemalla puuta ja jalokivia. Koulujarjestelma ja infrastruktuuri ovat kehittymattomia. Tienvarsilla mainostettiin, etta 15 000 dollarilla kuka tahansa voi rakennutettua oman nimikkokoulunsa.

Maa tarvitsisi pitkaaikaisia, kestavia satsauksia talouteen, mutta Kambodzan hallituksen sanotaan olevan kiinnostuneempi lyhytaikaisista voitoista. Harkintakyvyn puutteesta kertoo se, etta paaministeri nimitti taloudelliseksi neuvonantajakseen Thaimaan entisen paaministerin Thaksinin, joka Thaimaassa on tuomittu virkakautenaan tekemista taloudellisista rikoksista, ja joka elaa maanpaossa. Tasta syysta Kambodzan ja Thaimaan diplomaattiset suhteet ovat poikki. Thaimaa veti suurlahettilaansa pois ja edellyttaa, etta Thaksin erotetaan.

Valeja kiristi viela valikohtaus, jossa thaimaalainen insinoori vuosi tietoja Thaksinin Kambodzan vierailun lentoaikatauluista Thaimaan ulkoministeriolle. Insinoori vangittiin ja hanta odotti Kambodzassa seitseman vuoden tuomio, kunnes Thaksinin avustuksella tuomio peruttiin oikein kuninkaallisen anteeksipyynnon kera. Thaksinin tarkoituksena on horjuttaa Thaimaan nykyhallitusta ja palata joku paiva maan johtoon.

Venalaiset markkinat

Jarkyttynein mielin retkemme jatkui venalaiselle torille, jossa poydat notkuivat tavaraa. Torilta loytyi kaikkea vihanneksista ja vaatteista hygieniatuotteisiin ja taloustarvikkeisiin. Myos koneiden ja laitteiden varaosia oli saatavilla. Torin nimi tulee siita, etta 80-luvulla siella kaupattiin venalaista tavaraa. Tunnelma oli tiivis ja iloinen. Meidankin paha mieli alkoi unohtua.

Rakastamme toreja, vaikkemme yleensa mitaan ostakaan, paitsi joskus jotain pienta valipalaa. Toreilla nakee ihmisia ja saa aistia paikallista tunnelmaa. Kavimme myos keskustorilla, joka oli modernimpi paikka. Kaytavat olivat valjempia ja myyntitiskit siistimpia, mutta venalaisen torin hyva tunnelma puuttui.

Iltapaivalla ystavamme saapuivat Siem Riepista seitseman tunnin puuduttavan bussimatkan uuvuttamina. Syntymapaivien kunniaksi korkkasimme heti pullon kuohuviinia. Illalla menimme syomaan fiiniin ravintolaan nimelta Malis, jossa oli tarjolla khmer cuisine. Tilasimme papaijasalaattia, paikallisia makkaroita, banaaninlehdissa haudutettua kalaa ja currya.

Ruoka oli hyvaa, mutta minulle ei oikein selvinnyt khmer ruuan ominaisuudet. Samanlaista ruokaa kuin Thaimaassakin, ei ihan niin tulista. Khmerit ovat alkuperaltaan maalaisia, joiden ruokavalio on koostunut riisista ja kalasta. Makeanveden kalaa onkin tarjolla runsaasti, koska Kambodzan lapi virtaa kolme suurta jokea. Maa kuului ennen itsenaistymistaan Ranskalle ja siita syysta siella syodaan kuulema enemman leipaa, patonkia, kuin muissa Kaakkois-Aasian maissa.

Vierailumme Kambodzassa oli lyhyt ja rajoittui Phnom Penhiin. Tulemme uudestaan huhtikuussa, jolloin kaymme Siem Riepissa katsastamassa Angkorin temppeleita.