Talvirieha bangkokilaisittain

- Ei oo todellista, taivastelin valon ja variloiston maaraa saapuessamme Ratchadamnoen kadulle.
Olimme tulleet Hanen Majesteettinsa Kuningas Bhumibolin syntymapaivajuhlille 5.12. Suomen mediassa paivaa kutsuttiin Thaimaan kansallispaivaksi, mutta taalla paikan paalla en tahan termiin tormannyt.

Kuninkaan syntymapaivat ovat jokavuotinen juhla, mutta tana vuonna niihin panostettiin tavallista enemman. 82-vuotta tayttanyt kuningas on sairastellut koko syksyn ja taalla pelataankin hanesta ajan jattavan.

Juhlapaikaksi oli valjastettu parin kilometrin pituinen ja kuusikaistainen puistokatu. Joka ikinen puu kadun varrella oli verhottu valonauhalla. Kuninkaan kuvia puolisoineen oli sadoittain juhlakadun varrella.

Valtion eri ministeriot vastasivat juhlien ohjelmasta. Tarjolla oli musiikkia, tanssia, ja keskusteluja. Jokaisella ministeriolla oli oma nayttelypisteensa kadun varrella, jossa kansalaiset saivat kayda tutustumassa. Suihkulahteet pulppusivat iloisesti musiikin tahtiin ja taivaalla pyorivat valonaytokset.

Erittain hellyttava oli paraati, johon ministeriot olivat kyhanneet mita mielikuvituksellisempia liikkuvia hassakoita, joiden piti kuvata ministerion toimintaa. Illan kruunasi spektaakkelimainen ilotulitus. Raketteja lahti neljasta eri paikasta. Se oli lahes yhta mahtipontinen kuin eraana vuonna ollessamme Bostonissa Yhdysvaltain kansallispaivana.

Katu oli taynna vaalenapunaisiin paitoihin pukeutuneita thaimaalaisia eri puolilta maata. Juhliin oli kansalaisten helppo tulla, silla valtio tarjosi juna- ja bussimatkat seka kolmen paivan vapaan. Tunnelma oli iloinen ja rauhallinen.

Ihmettelimme, kun juhlakadulla ei nakynyt yhtaan katukeittiota. Se oli mielestamme perin epatavallista thaimaalaisille, jotka syovat koko ajan. Meilla nimittain alkoi olemaan nalka. Ajauduimme pienelle poikkikadulle, josta loysimme katukeittion. Soimme papaijasalaattia, riisikakkuja, paistettua kalaa ja sianlihavartaita.

Vatsat taynna jatkoimme matkaa. Aika vierahti nopeasti siina kavellessamme ja ihaillessamme. Vihdoin tulimme juhlakadun paahan, josta alkoikin uusi katu, joka oli taynna niita etsimiamme katukeittioita.

Tullessamme kotiin aloin kaivaa tietoa Thaimaan monarkiasta – juhlat olivat niin vaikuttavat, etta ne herattivat mielenkiintoni. Thaimaan valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia, jota kuningas Bhumibol on hallinut lahes 60 vuotta. Taalla sanotaan, etta kun hanet nuorena miehena kruunattiin kuninkaaksi, kansa rakasti hanta siksi, etta han oli kuningas. Tana paivana kuningasta rakastetaan siksi, etta han on Bhumibol. Kruunajaisissa han lupasi toimia Thaimaan kansan hyvaksi, eika kansan mielesta ole pettanyt lupaustaan.

Hanen aikanaan Siam on kehittynyt uneliaasta agraariyhteiskunnasta moderniksi Thaimaaksi. Thaimaan ei enaa katsota kuuluvan kehitysmaihin tai poliittisesti korrektimmin sanottuna kehittyviin maihin. 90-luvulta lahtien talouskasvu on ollut nopeaa ja koyhyys sen myota puolittunut. Nykyisin noin 10 prosentin tilastoidaan elavan alle koyhyysrajan. Maatalouden asema tosin on pysynyt vahvana - se tyollistaa 40% vaestosta ja muodostaa 11% bruttokansantuotteesta.

Varsinaista asemavaltaa kuninkaalla ei enaa valtakunnassaan ole, mutta hanen arvovaltansa on erikoislaatuista koko maailmassa. Thaimaalaiset tosissaan rakastavat hanta ja on loukkaus Thaimaan kansaa kohtaan arvostella kuningasperhetta.

Bangkok Postissa julkaistaan 63-osainen sarja kuninkaan elamasta. Silmaani kiinnitti huomiota eras tarina, josta hanet muistetaan hyvin. Kuningas oli vierailulla koyhassa Koillis-Thaimaassa ja oli palaamassa majoituspaikkaansa paikallisen kuvernoorin virka-asuntoon. Ihmiset olivat keraantyneet sankoin joukoin tienvarsille odottamaan hanen saapumistaan.

Odottajien joukossa oli 102-vuotias vanha isoaiti, jolla oli mukanaan vaaleanpunainen lootuksenkukka. Pitkan odotuksen jalkeen kukka lakastui, mutta isoaidin kasvot loistivat edelleen mahdollisuudesta tavata kuningas. Kun kuningas vihdoin saapui, han astui ulos autosta, kaveli suoraan isoaidin luo, kumartui hanen puoleensa, hymyili ja kosketti hanen kattaan ja kuiskasi jotain isoaidin korvaan. Kukaan ei tieda mita, mutta tata pidetaan yhtena esimerkkina kuninkaan omistautumisesta kansalleen.

Talvi on yhta juhlaa

Kuninkaan synttareista alkaa bangkokilaisten talvirieha, nimittain viilean kauden koittaessa bangkokilaiset uskaltautuvat ulos ilmastoiduista toimistoistaan ja autoistaan ja siirtyvat ulkoilmaan. Beergardenit avaavat ovensa ja puistoissa jarjestetaan konsertteja.

Tavaratalo Centralin edustalla on neljan eri olutmerkin beergarden, joissa kaikissa soi live-musiikki. Bangkokilaiset nuoret tulevat niihin istumaan iltaa, seurustelemaan, ottamaan olutta ja tietysti syomaan. Meno on lunkia. Siella olemme mekin muutaman kerran istuneet ja nauttineet. Vakipaikkamme on Singhan olutterassi. Sinne piti menna myos kuninkaan juhlapaivana, mutta hanat ja paikka pysyivat kiinni. Suuri osa ravintoloista pidattaytyi myymasta alkoholia tuolloin.

Joulukuussa onkin hyva juhlia, silla silloin on useita kansallisia vapaapaivia. Ensin on kuninkaan kunniaksi kolme vapaata ja sitten perustuslain kunniaksi yksi.

Joulua taalla ei vieta muut kuin farangit. Thaimaalaiset kutsuvat lansimaalaisia farangeiksi. Termi on kiistanalainen. Toiset pitavat sita rasistisena nimittelysanana, vahan niinkuin neekeri, mutta toiset suhtautuvat siihen huumorilla. Joka tapauksessa tavaratalot ottavat kaiken irti farangien joulumaniasta. Ne on valjastettu huikein joulukoristeluin ja joululaulut ovat pauhanneet jo marraskuusta lahtien. Asiakkaita houkutellaan erilaisin kampanjoin ja hulluin paivin. Taalla kun muutenkin on vapaat aukioloajat, piti sitten viela jarjestaa yoshoppailupaivatkin.

Shoppailumaniaan osallistuvat myos bangkokilaiset itse, joiden taytyy varustautua viileaan kauteen toppatakein, villakaulahuivein ja saappain. Sitten sita mennaan 30 asteen helteessa toppatakki paalla ja sortsit jalassa tai t-paita paalla ja villakaulahuivi kaulassa tai hellemekko paalla ja saappaat jalassa.

Viilea kausi oikeastaan tarkoittaa sita, etta ei sada ja yot ovat vahan viileampia, lampotila laskee 25 asteeseen, ehka jopa 20:een ja paivalla se taas huitelee kolmessakymmenessa. Satunnaisesti mittari voi yolla vajota jopa 15 asteeseen, mutta se on harvinaista. Viime tammikuussa kavi niin. Alimmillaan taalla on ollut joskus 50-luvulla 10 astetta. Nain siis Bangkokissa. Pohjois-Thaimaassa puolestaan, erityisesti vuoristossa on viileaa, jopa kylmaa. Viime vuonna siella kuolikin ihmisia kylmyyteen.

Bangkokilaisten talvirieha jatkuu Uuden Vuoden vietolla, joka on taalla iso juhla, vaikkei sita Lonely Planetissa mainitakaan. Se ei taida olla kansallinen vapaapaiva, mutta silloin juhlitaan ja annetaan lahjoja.

Talvikauden juhlat ovat niin tarkeita, etta jopa suurin oppositiopuolue huilailee ja ryhtyy kuulema tositoimiin hallituksen kaatamiseksi vasta tammikuun puolivalissa.

Talvirieha paattyy kiinalaisten Uuteen Vuoteen tammi-helmikuussa.

Paatos siita, missa vietamme Uuden Vuoden, oli vaikea - kotona Bangkokissa vai jossain muualla, ja jos muualla, niin missa. Paatoksen teki puolestani kollegani, joka tuli tyoharjoitteluun Manilaan, Filippiineille. Silta istumalta syntyi paatos - Joulu kotona ja Uusi Vuosi Manilassa. Tai oikeastaan, ensin paatimme viettaa Uuden Vuoden Ita-Timorissa, mutta sitten selvisi, etta sinne on liian vaarallista menna ja ei sinne oikein millaan paasekaan.