Rotvallin reunalla

Sukhumvit, jonka yhdella poikkikadulla asumme, on yksi Bangkokin vilkkaimmin liikennoidyista valtakaduista. Silla on ruuhka vuorokauden aikaan, viikonpaivaan tai vuodenaikaan katsomatta. Liikenteessa liikkuvat sulassa sovussa ja eripurassa bussit, henkiloautot, taksit, tuk tukit, mopot seka katukaupustelijoiden karryt, liikkuivatpa ne sitten moottorilla tai lihasvoimalla. Seassa santailee tietysti katua ylittavia ihmispoloja, meidat mukaanlukien, vailla minkaanlaisia saantoja tai oikeuksia.

Kavelijan nakokulmasta vielakin hurjempi villi lansi loytyy jalkakaytavalta. Suomessa jalkakaytavat on pyhitetty kavelijoille. A-kyltteja saa olla vain rajoitetusti ja terasseille on tiukat maaraykset. Yleissaanto on, etta kavelijoiden kulkua ei saa estaa.

Sukhumvitilla ja monella muullakin kadulla on painvastoin. Jalkakaytavat ovat taynna katukaupustelijiden kojuja, joiden varustukseen kuuluvat myyntipoyta, katos ja valaistus, joillakin jopa tuolit ja televisio. Siella on katukeittioita keittiovarustuksineen ja terasseineen, sokeita muusikoita, jotka kulkevat aanentoistolaitteineen, kerjaajia, pyorailijoita ja jopa mopoilijoita.

Sinne ei oikeastaan mahtuisi enaa yhtaan kavelijaa, mutta pakkohan tuhansien alueella asuvien, tyoskentelevien ja vierailevien ihmisten on kaveltava. No, jos jalkakaytavalle ei sovi, mennaan sitten ajoradalle, ja sehan vasta turvallista on.

Bangkok Postissa oli eraan ulkomaalaisen huolestunut mielipidekirjoitus Sukhumvitin vaarallisuudesta ja epamukavuudesta. Katuelamahan kuuluu thaimaalaiseen kulttuuriin, ja se on osa eksotiikkaa, mutta Sukhumvitilla se on mennyt yli. Jossain kohtaa oli kaynnissa kampanja, jonka tavoitteena oli siistia katua, mutta se hautautui jonnekin... ehka mafian vastustukseen. Mafiahan keraa suojelurahaa kauppiailta, joilla se lahjoo poliiseja tulkitsemaan saantoja vahan valjemmin.

Eika tassa viela kaikki. Turistikauden ollessa parhaimmillaan, jalkakaytavan laatoitusta alettiin uusia. Sinansa jarkeva ajankohta, kun on kuiva, viilea kausi. Vanhat laatat revittiin irti, maata tasoitettiin hiekalla ja sitten tehtiin sementtivalu. Juuri valettua kadunpatkaa ei tietenkaan merkitty millaan tavalla, eika kulkua estetty. Tasta oli seurauksena useat hauskat jalan- ja pyoranjaljet sementissa.

Myos kauppiailla oli ongelma, kun edessa oleva marka sementti esti asiakkaiden sisaanpaasyn seka heidan kotiinpaasyn. He ratkaisivat ongelman oma-aloitteisesti heittelemalla sinne tanne laattoja. Myos taivasjunaan olisi ollut mahdotonta paasta, jollei joku olisi heittanyt laattoja valun paalle.

Urakka naytti tuhoontuomitulta, mutta ihmeen kaupalla valmista kadunpatkaa on syntynyt ripeaan tahtiin. Taalla sanotaan, etta aina loytyy thaimaalainen tapa tehda asioita ja niin kavi nytkin: nyt kavelemme ihka uusi katulaatoitus sandaaliemme alla... ja yhta ahtaasti kuin ennenkin.