Joululoma 2011: Railay



Hat Rai Leh West 2011

Maabongarit harvoin palaavat samaan maahan takaisin, mutta Thaimaa oli poikkeus, sillä siitä tuli sapattivuotemme aikana toinen kotimaamme. Koska meillä kummallakin oli edessämme työn ja touhun täyteinen syksy, halusimme jouluksi lomalle emmekä bongailemaan. Thaimaa oli helppo ja vaivaton valinta joululomakohteeksemme.

Matkan suunnittelu lähti liikkeelle lentolipuista jo elokuussa. Meillä on muutenkin tapana aloittaa matkan valmistelut noin puoli vuotta aikaisemmin. Ensin etsin netistä halvimpia vaihtoehtoja esimerkiksi vertaa.fi:n kautta, mutta pian mukavuudenhalu voitti ja aloin kyttäämään Finnairin suoria lentoja Bangkokiin. Ihan halvallahan ne eivät tietenkään joulusesongin aikaan lähteneet, mutta kohtuuhintaan kuitenkin.

Seuraavaksi mietimme, mitä halusimme tehdä ja nähdä ja missä. Bangkokissa halusimme viettää ainakin muutaman päivän. Muut Thaimaan kaupunkikohteet eivät kiehtoneet, vaan halusimme meren ääreen. Matkaoppaan avulla valikoimme useamman rantakohteen, sillä yksi ei meille riitä - me kun viihdymme paikoillamme korkeintaan kolme yötä.

Matkaohjelma alkoi valmistua syyskuun lopussa. Bangkokin lentokentältä jatkaisimme suoraan Etelä-Thaimaahan Krabille ja siellä Railayn turistirannalle. Sieltä matkaisimme bussilla tai taksilla vielä etelämmäs Trangin alueelle, Koh Mookin paratiisisaarelle. Koh Mookilta palaisimme takaisin tekemällä koko päivän kestävän bussimatkan pohjoisemmaksi Phuketin saarelle ja Patongin turistirannalle. Sieltä lähtisimme sukellussafarille Similanin saaristoon ja sitten lentäen takaisin Bangkokiin.

Lokakuun puolivälissä tein loput varaukset. Varasin Bangkok-Krabi ja Phuket-Bangkok lennot AirAsian kautta, joka on luotettava ja hyvin aikatauluissa pysyvä malesialainen halpalentoyhtiö. Käytin sitä sapattivuotemme aikana todella paljon. Kaikki majoitukset varasin agoda.fi:n kautta, jolla on mielestäni Aasiassa parhaat valikoimat ja hinnat, ja se on erittäin luotettava. Kertaakaan ei ole vielä pettänyt. Sitten kaikki olikin hoidettu, maksettu ja vahvistettu.

30 litraa matkatavaroita



Pakkaamisen taidonnäyte
kahden viikon lomareissulle.

Syksy oli pitkä ja raskas ja oikein odotimme joulun tuloa. Pakkaaminen minulla on tapana aloittaa viikkoa ennen. Levitän olohuoneeseen koko kesävaategarderoobini, kaikki mitä haluaisin ottaa mukaan. Seuraavaksi kaivan esille 30 litran repun, johon kaikkien matkatavaroiden on mahduttava.

Sitten alkaa osuus, josta olen tehnyt tiedettä ja taidetta: karsinta. Tavoitteenani on, asiallinen ja siveellinen pukeutuminen huomioon ottaen, ottaa mukaan mahdollisimman vähän, ja ehdottomana edellytyksenä on, että kaikki kulkee käsimatkatavaroissa. Suurin osa levittämistäni vaatteista päätyy siis takaisin kaappiin.

Ja vaatteethan ovat vain osa repun sisältöä. On otettava mukaan myös kaikenlaista muuta: hygieniatuotteita, otsalamput, laturit, kirjoja, matkaopas, iPod, nessuja, ensiaputarvikkeita ja lääkkeitä, pelikortit, tulitikut, sateenvarjot, snorkkelit ja eväät. Minä kun en lähde minnekään ilman eväitä.

18 tuntia ovelta ovelle

Vihdoin koitti lähtöpäivä. Illalla puoli kymmenen aikoihin lähdimme kotoa kentälle ja seuraavana iltapäivänä kolmelta paikallista aikaa olimme Suvarnabhumin lentokentällä Bangkokissa. Päätimme yrittää jatkolennolle transferin kautta, mutta Air Asia ei kuulema kuulu systeemiin, joten jouduimme ruuhkaisen passintarkastuksen kautta tuloaulaan.

Sitten etsiydyimme yhden kerroksen ylöspäin lähtöaulaan ja etsimme AirAsian lähtöselvitystiskit. Tsekkasimme itsemme sisään automaatilla, sillä AirAsia perii tiskillä tehdystä lähtöselvityksestä erikseen hinnan. Sitten jatkoimme turvatarkastuksen kautta kotimaan terminaaliin. Tiesimme, että lentokentällä oli pitkät kävelymatkat, mutta ihan kolmen kilometrin kävelyä emme osanneet odottaa.

Lento Krabille lähti ajallaan ja olimme perillä puoli kahdeksalta illalla. Kentällä meitä odotti hotellilta etukäteen varattu kuljetus. Ajoimme ensin pikkubussilla Ao Nam Maon rantaan, josta viimeiset pari sataa metriä taitoimme golfkärryllä. Sitten hyppäsimme muutaman muun turistin kanssa pitkähäntäveneeseen ja kiidimme illan pimeydessä Hat Rai Leh Eastille. Railay ei ole saari, vaan niemennokka, mutta kallioiden takia sinne ei ole maareittiä, vaan kaikki kulku tapahtuu veneellä.



Nimittäin turistihan ei kävele!

Laskuveden takia vesi oli monen sadan metrin päässä rannasta ja siksi meitä oli vastassa traktori peräkärryineen, jolla meidät kärrättiin rantaan. Sitten siirryimme taas parin sadan metrin matkaksi golfkärryyn, joka vei meidät Hat Rai Leh Westin puolelle ja hotellin vastaanottoon.

Kirjoittauduimme sisään Railay Bay Resort and Spahan ja olimme mökissämme yhdeksän aikaan illalla. Olimme matkanneet 18 tuntia ja olimme väsyneitä. Tilasin meille illallisen huoneeseen ja saimme nyt pitkästä aikaa oikeaa thaimaalaista ruokaa. Se oli tulista – phet!

Paras ranta



Hat Rai Leh West 2011

Aamulla olisi nukuttanut pitempäänkin, mutta emme raskineet jäädä sänkyyn. Kävimme buffetaamiaisella, josta löytyi niin aasialainen kuin länsimaalainenkin aamiainen. Ravintolatilat levittäytyivät mukavasti rannalle asti, jossa sai nauttia keittiön tai baarin antimista varpaat hiekassa.

Sitten tutustuimme resortin fasiliteetteihin. Resortti levittäytyi Hat Rai Leh Westin puolelta Eastin puolelle. Majoitusta oli monentasoista ja kokoista tavanomaisista mökeistä ja sviiteistä huviloihin, joissa oli oma uima-allas. Meidän tavanomainen mökki oli täydellinen meidän tarpeisiin: iso kylpyhuone, jossa oli erikseen amme ja suihku sekä leveä, hyvä sänky, jossa oli riittävästi tyynyjä.

Auringonlaskua tullaan
katsomaan kauempaakin.

Uima-altaita, jotka lapsiperheet olivat valoittaneet, oli kaksi, joista toisen yhteydessä oli pieni spa hoitoineen ja hierontoineen. Resortista löytyi myös supermarket, pankkiautomaatti ja muutamia pikkuliikkeitä. Parasta antia oli kuitenkin resortin sijainti. Se sijaitsi länsirannan välittömässä läheisyydessä ja rantahietikolta pääsi kahlaamaan veteen. Rannalla oli myös useita muita hotelleja ja resortteja sekä ravintoloita, kahviloita ja pikkuliikkeitä sekä tietysti ranta-aktiviteetteja mm. kanoottien vuokrausta.



Hat Rai Leh East 2011

 Hat Ray Leh Eastin puoli oli aivan toisenlainen. Rannalle oli rakennettu betoninen promenadi, jonka varrella oli ravintoloita, baareja ja liikkeitä ihan vieri vieressä. Rannalta ei päässyt uimaan, sillä laskuveden aikana vesi oli kaukana, eikä se nousuvedenkään aikana houkuttelevalta näyttänyt.

Promenadilla kuljeskellessa törmäsimme suomalaiseen sukellusyrittäjään, jonka kanssa joimme kahvit ja vaihdoimme muutaman sanan. Monelle saattaa piirtyä kuva rennosta ihannetyöstä, mutta yrittäminen ei ole helppoa Thaimaassa, varsinkaan ulkomaalaisille. Sen voisi kiteyttää vanhaan neuvostoaikaiseen sanontaan: mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.

Kiipeilijöiden Railay



Krabin saaristo 2009

Krabin alue on tunnettu sokeritopan muotoisista kalkkikivisaarista, jotka nousevat merestä tarunhohtoisesti korkeuksiin. Saarten kapeat hiekkarannat täyttyvät saarihyppelijöistä (island hopping), jotka kiertävät pitkähäntäveneellä päivän aikana kolmesta viiteen saarta. Saarilla uidaan ja snorklataan ja joidenkin kallioiden kätköistä löytyy hienoja laguuneita ja luolia. Eräälle laguunille voi uida läpi hämärän luolan.

Hat Rai Leh West on yksi saarihyppelyyn kuuluvista rannoista ja iltapäivällä siellä olikin aika ruuhkaista. Rannoilla ei ole tarjolla aurinkotuoleja tai –varjoja, vaan hiekalle levitettiin bambualusta, jonka päälle pyyhe.



Happy Hours -
3 ämpärillistä kinitonikkia.

Railay on kuitenkin ennenmuuta kuuluisa kalliokiipeilystä. Sieltä löytyy 700 eritasoista reittiä ja uusia löydetään koko ajan. Kallionjyrkänteet nousevatkin lähes pystysuoraan ja niissä riittää kiipeilijöille punnertamista.

Viihdyimme viehättävällä Railaylla ne maagiset kolme yötä, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Suosittelemme Railayta Ao Nangin sijaan rannan viihtyvyyden ja rennon tunnelman takia.